Oon ollu jo pitkää iha superilonen & mua ärsyttää, et oon tajunnu vast nyt, kui siistii elämä voi oikeesti olla. Oon pari vuotta jo leikkiny angstikakaraa ja masentunutta ja nytteku laitoin asiat tärkeysjärjestyksee & päästin irti tietyistä asioista, sain avattuu silmät & tajusin, et elämä on mahtavaa!
Ei enää lagaamista jossai Keravan keskustas, koska siel ei oo mitää järkevää. Muistan vuos sitte, ku lomal vaa mentii sinne lagaa, joka päivä, sama mesta, samat naamat. ei. ihan perseestä, jos multa kysytää.
Onneks Julia on jättäny mun kans sen taakke ja nyt meil on pupan kaa mahtava elämä! ;)
Toisaalt, nyttekku on vihdoin loma töitte ja kaiken jälkee, ni ei oo mitää tekemistä, ku se yks neitiki on Imatral. Joo, yölliset seikkailut on parhaita ja tulee aina olemaanki. En jaksa oottaa, ku mul on auto ja kortti. Sit se vast menoo onki.
Oltii tos laivalla viimeviikolla Juldan ja sen perheen kans, oli ihan muksaa. Muistikuvat on vaa vähä... hämäriä. Mut se on ihan okei. :D Täl viikol mul sit taas ei oo mitää tekemistä, mut ensviikko onki sit suurinpiirtei buukattu täytee. Saatan muute saada työssäoppimispaikan! Haastattelu on vissii ensviikol, sit on ekat ajotunnit. Oh no. Sit mennää vahvistaa Juldan tatska ja ties mitä kaikkee kivaa. :3
Kai mun pointti täs postaukses oli, et jos oot alakulone ja näi, ni kantsii oikeesti funaa, mist se saattaa johtuu ja aina on päästettävä irti tietyist asioista, mut mä lupaan, et siihe tilalle tulee jotai niin mahtavaa, et se on sen arvosta!
