Äiti liimasi laastarin kun itkin, sanoi "anna mä puhallan." Kuka puhaltaa nyt?

Katselen sua, sä näytät samalta.

Mutta äänessäs on jotain uutta.

Onpa kiva pitkästä aikaa jutella...

vaikka en tunne enää sinua.

Koska me ei olla enää me,

ostetaan joululahjat jollekin toiselle.

Sä et kuulu enää mulle.

Kun lähdet, en perääsi enää kävele,

koska me ei olla enää me.

Voit saattaa kotiin, mut et pääse enää sisälle.

Ei haavat niitä repimällä parane.

Joten käänny ja kävele,

koska me ei olla enää me.

Marraskuun viima vasten puhaltaa.

Helsingin kadut tulvii loskaa.

Mulla on kylmä ja sen kyllä huomaat,

mutta et tarjoo sun takkia.

Katselen sua, sä näytät samalta,

vaikka en tunne enää sinua.

Annat mulle lankaa vähän liikaa,

kompastellut oon jo jonkin aikaa.

Mut käsiinsä otti joku muu, kun kaaduin,

enkä enää noussutkaan.

Kiinni, pidetään kiinni.

Vaik ollaan irrallaan ja sä et edes huomaa.

Täällä, me ollaan täällä,

samassa huoneessa ja silti muualla.

Lakanat on puhtaat, mut mieli muistaa.

Pyörinyt oon niissä jo jonkin aikaa.

En mä tiennyt, että musta tulis tää,

joka ei tuu kotiin tänää.

Puhelin äänettömällä.

Sä et vastaa, koska mä oon tässä.

Tältäkö tuntuu, kun näön menettää?

Katosi värit, nyt on vain pimeää.

Kuin unissa koittaa huutaa,

ei oo ääntä ilman kuulijaa.

Oot luodinkestävä.

Oon aseeton sun edessä.

Tarviin sun silmiä,

vaikket nää mua niillä enää.

Oot luodinkestävä.

Ehkä elämä on sotku hetkiä.

Pitäs irti päästää, kun ne on mennyttä.

Sä et tarvii mua enää mihinkään.

Haluisin sua lyödä, muttet tunne mitään.

Samat kädet, samat kasvot, eri mieli.

Ootko se vielä sä?

Eri mieli... Ootko se sä?

Oot luodinkestävä...

Mä oon loistava valinta, jos kaipaat pois maan pinnalt.

Oon ollu jo pitkää iha superilonen & mua ärsyttää, et oon tajunnu vast nyt, kui siistii elämä voi oikeesti olla. Oon pari vuotta jo leikkiny angstikakaraa ja masentunutta ja nytteku laitoin asiat tärkeysjärjestyksee & päästin irti tietyistä asioista, sain avattuu silmät & tajusin, et elämä on mahtavaa! 

Ei enää lagaamista jossai Keravan keskustas, koska siel ei oo mitää järkevää. Muistan vuos sitte, ku lomal vaa mentii sinne lagaa, joka päivä, sama mesta, samat naamat. ei. ihan perseestä, jos multa kysytää.

Onneks Julia on jättäny mun kans sen taakke ja nyt meil on pupan kaa mahtava elämä! ;) 

Toisaalt, nyttekku on vihdoin loma töitte ja kaiken jälkee, ni ei oo mitää tekemistä, ku se yks neitiki on Imatral. Joo, yölliset seikkailut on parhaita ja tulee aina olemaanki. En jaksa oottaa, ku mul on auto ja kortti. Sit se vast menoo onki. 

Oltii tos laivalla viimeviikolla Juldan ja sen perheen kans, oli ihan muksaa. Muistikuvat on vaa vähä... hämäriä. Mut se on ihan okei. :D Täl viikol mul sit taas ei oo mitää tekemistä, mut ensviikko onki sit suurinpiirtei buukattu täytee. Saatan muute saada työssäoppimispaikan! Haastattelu on vissii ensviikol, sit on ekat ajotunnit. Oh no. Sit mennää vahvistaa Juldan tatska ja ties mitä kaikkee kivaa. :3

Kai mun pointti täs postaukses oli, et jos oot alakulone ja näi, ni kantsii oikeesti funaa, mist se saattaa johtuu ja aina on päästettävä irti tietyist asioista, mut mä lupaan, et siihe tilalle tulee jotai niin mahtavaa, et se on sen arvosta!

Just close your eyes and pretend it's all a bad dream, that's how I get by.

pelkää en, siedän sitä, tiedän sen. mutta, kun katson sua, mä olen tyttö hiljainen. tahdon sinut vällyihini nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan. kipua... mä oon seilannu merten toisel puolel. mitä tulee vihaan, nähny miten toinen kuolee. nähny syövän elämää syövän, nähny väkivaltaa ja miehen naista lyövän. mä oon istunu vieres, tuntenu sen paskan. sun katseesta näkee, et sä oot kulkenu sen matkan. eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus. sano mitä varot, varo mitä sanot. no sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot. enkä purkaa näit ikin enää kellekkään, vaik mun on melkein mahdoton hengittää. olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena.
sun päätös on, onks se taivas vai tuonela. mut tiedän, et se tulee vastaan vielä, ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä. mua pelottaa, ja haluun parkuu. oon elossa, mut haluun juosta karkuun, mun sielua, vaik mä kunnioitan omaani. katon omil silmil, enkä raamatun tai koraanin. elää omien sääntöjen mukaan. mun ja mun uskonnon väliin tuu kukaan, se on aitoo, ainaki mun pään sisäl. sä kuljet vuosii laput silmil, ni sä et nää mitään. miten maailma sortuu sun jalkojen alta. kumpa tää fucking painajainen ois vaan unta. ei mun kaa olis kylmä ikinä, ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää. kaikki loppuu aikanaan. mä pidän kiin siit ettei kaikkee muut ku pysy paikallaan ja et voin täst ehkä joskus jollekkin kertoo, tää on kuoleman pelkoo. kaikki loppuu aikanaan. ei ainakaan tää, ei ainakaan tää... kipua... kaikki loppuu aikanaan. ei kuolemakaan pidä mua paikallaan. kaikki loppuu aikanaan. ei ainakaan tää, ei ainakaan tää... kipua... kaikki loppuu aikanaan. ei kuolemakaan pidä mua paikallaan.

My best friend is made of gold.

Mä vaa halusin tehä tämmöi blogin Juliasta. Tosi mainstream vissii, true, but i don't care.

Haluun vaa kirjottaa, kui paljo rakastan tätä tyttöö ja et kui kiitolline oon Julialle kaikesta. Siis ihan kaikesta. Se nosti mut sillo talvella ylös ja nytki just puhuttii puhelimes ja se sai mut taas tajuumaa, et stressaan iha turhista asioista ja kaikki on oikeesti hyvin. 

"Don't think too much. You'll create a problem that wasn't even there in the first place."

Julia on kaunis ja paras. Vaik me riidellää, ni me aina sovitaa. Tai itseasias, meijä ei ees tarvii sopia. Tyylii 5 min riitojen jälkee, ollaa aina, niiku mitää ei ois ees tapahtunu. Tän neidin kans mä voin olla just semmone, ku mä oon ja mun ei todellakaan tarvii piilotella mun tunteita, mikä on parasta. Julia kuuntelee mua ja mä kuuntelen aina sitä. Me jaetaa iha kaikki sen kans. Ei mul vissii mitää järkevämpää tähä nyt oo, tein tän, koska Julia oli taas kerran mun tukena ja autto mua tajuu asioita. Enkelini, mä rakastan sua. Kiitos, et oot siinä.

I can't drown my demons, they know how to swim.

Hmm, oon surkee bloggaaja, myönnän. Ei vaa tuu kirjotettua ja ainaku tekis mieli kirjottaa, ni on paha olla. Nyt ei oo nii paha olla, vähä sekavat fiilikset vaan, koska asioita tapahtuu ja mä en käsitä niitä. Toi talviaika meni yli nopeesti ja mä en pysy enää vauhdissa mukana. Mä oon tulossa vanhaks ja mua pelottaa. Mua pelottaa, koska aika menee oikeesti nopeesti ja päivät vaa vilisee silmissä. Vastahan mä olin 14. 

Eilen oli Julden rippijuhlat, oli kivsuu. Muistan ku tammikuussa vast stressasin (kai se oli tammikuu?), et mitä ostan lahjaks. Mut oli tosi mukavaa ja Julde oli niiiin kaunis.

 täs mä koitan olla nättin.

täs mä mun murusen kans.

Lol, tulee yläaste mielee, koska tajusin vast, kui hyvää BMTH uus musa on PÄIVÄ SEN KEIKAN JÄLKEEN. Loistavaa. Niin mun tuuria. No mut ei se mitää, kivoi sanotuksii piristää näit mahtavii päivii. Oojeah.

Ei mul oikeestaa ees oo mitää järkevämpää kirjotettavaa. Nana kiittää ja kuittaa. :3

Hold me close, don't let go, watch me burn.

It's time to let go.

Silloin tuntemattoman, tunnen nyt ja tunnustan;

sä olit vaara liian suuri kiertää & liian houkuttava ohittaa.

En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa.

Kauan sitten jotenkin, tuntematta aavistin,

jos joskus pimeässä yksin seison & liekki sammunut jo kylmä on.

En tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen.

En pidä kiinni, en työnnä sua pois.

Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään.

Jos en tietäis, että siellä oot en jatkais, en katsettani maasta sais.

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs,
oothan tässä vielä huomenna?

Voisin kuunnella nauruasi soivaa,
kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää.
Tiedän, jossain onnistuin, kun sinuun takerruin.

Haluisin sun jäävän tänään, vaik mikään ei voi enää kääntää tätä.

Sä et oo täysin väärässäkään, mä vaan satun olee väärä jäbä.

Ja me ollaan tän tien päässä, on aika kääntyy eri suuntiin.

Tää ois nyt siis tässä, mitäköhän helvettiä meki luultii?

Pitkäst aikaa tuntuu silt et jotain puuttuu.

Sä olit ainoo jolle pystyin puhuu,

sä olit ainoo joka pysty vaikuttaa muhun.

Ni mä laitoin kaike likoo, et saisin huomioo,
mut mun sydän meni sen takii kuolioo.

Vaik se juttu mikä meil oli kuoli joja vaik se suhde muistutti kuolemantuomioo.En silti vaihtas mitään, en sekunttiikaan;en rakkaut, en seksii, en romantiikkaa.
Ei auta enään puhuminen, mä oon surullinen.

Vaik tähä kaikkee tottuu,
jos tarpeeks kaua venaa ni tää kaikki loppuu.Ehkä mä ansaitsen tän, enkä parempaa.
Ulospäin te näätte vain mun tekohymyn kameraa.En juokse karkuu, en muutu mikskää,
oon eritaval hyvä ja tälläst sä et löydä mistää.
Tää oli tarnina siit, mite mut jätettii.ps. I love you ja näkemii.

Vaikka kaikki kaunis murtuu, oot aina siellä minne meen. Kaikkeen tottuu ja sydän turtuu, mut mä tahdon vapauteen. Päästä mut pois.

Moi, mitä kuuluu?
Pitkäst aikaa tuntuu silt, et jotai puuttuu.
Sä oot ainoo jolle pystyn puhuu,
sä oot ainoo joka pystyy vaikuttaa muhun.
Nää mimmit on kieroi, jätkät on sikoi,
mutku meis kaikis on vikoi.
Ni mä laitoin kaiken likoo, et saisin huomioo,
mut mun sydän meni sen takii kuolioo.
Olin valmiin muuttaa Kuopioo, kuuletsä?
Täst kipinäst sytyttää nuotioo.
Luuletsä, et mä oon joku pohjaton kaivo?
Vannot mulle rakkauttas, mut oot jonku muun vaimo.
Oo mulle rehellinen, oo mulle aito,
ni sust ei tuu mun edellinen, vaan sust tulee ainoo,
joka pystyy nää liekit sytyttää.
Saa tän nuoren sydämen viel tykyttää.


Vaik se juttu mikä meillä oli kuoli jo
ja vaik se suhde muistutti kuoleman tuomioo.
En silti vaihtas mitää, en sekuntiikaa.
En rakkaut, en seksii, en romantiikkaa.
Ei auta enää puhuminen, mä oon surullinen.
Kun luulin et sä haluut, et mä kannan sun sukunimee.
Mut sanat mitä sanot, halkasee mut kahtii.
Saa mun pumpun lyömää samaa aikaa, eri tahtii.
Vaik tähä kaikkee tottuu, jos tarpeeks kaua venaa, ni tää kaikki loppuu.
Ehkä mä ansaitsen tän, enkä parempaa.
Ulospäin te näätte vaan mun tekohymyn kameraan.
En juokse karkuun, en muutu mikskää.
Oon eritaval hyvä ja tällast sä et löydä mistää.
Tää oli tarina siit, miten mut jätettiin.
ps. I love you & näkemiin.