It's time to let go.

Silloin tuntemattoman, tunnen nyt ja tunnustan;

sä olit vaara liian suuri kiertää & liian houkuttava ohittaa.

En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa.

Kauan sitten jotenkin, tuntematta aavistin,

jos joskus pimeässä yksin seison & liekki sammunut jo kylmä on.

En tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen.

En pidä kiinni, en työnnä sua pois.

Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään.

Jos en tietäis, että siellä oot en jatkais, en katsettani maasta sais.

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs,
oothan tässä vielä huomenna?

Voisin kuunnella nauruasi soivaa,
kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää.
Tiedän, jossain onnistuin, kun sinuun takerruin.

Haluisin sun jäävän tänään, vaik mikään ei voi enää kääntää tätä.

Sä et oo täysin väärässäkään, mä vaan satun olee väärä jäbä.

Ja me ollaan tän tien päässä, on aika kääntyy eri suuntiin.

Tää ois nyt siis tässä, mitäköhän helvettiä meki luultii?

Pitkäst aikaa tuntuu silt et jotain puuttuu.

Sä olit ainoo jolle pystyin puhuu,

sä olit ainoo joka pysty vaikuttaa muhun.

Ni mä laitoin kaike likoo, et saisin huomioo,
mut mun sydän meni sen takii kuolioo.

Vaik se juttu mikä meil oli kuoli joja vaik se suhde muistutti kuolemantuomioo.En silti vaihtas mitään, en sekunttiikaan;en rakkaut, en seksii, en romantiikkaa.
Ei auta enään puhuminen, mä oon surullinen.

Vaik tähä kaikkee tottuu,
jos tarpeeks kaua venaa ni tää kaikki loppuu.Ehkä mä ansaitsen tän, enkä parempaa.
Ulospäin te näätte vain mun tekohymyn kameraa.En juokse karkuu, en muutu mikskää,
oon eritaval hyvä ja tälläst sä et löydä mistää.
Tää oli tarnina siit, mite mut jätettii.ps. I love you ja näkemii.

Vaikka kaikki kaunis murtuu, oot aina siellä minne meen. Kaikkeen tottuu ja sydän turtuu, mut mä tahdon vapauteen. Päästä mut pois.

Moi, mitä kuuluu?
Pitkäst aikaa tuntuu silt, et jotai puuttuu.
Sä oot ainoo jolle pystyn puhuu,
sä oot ainoo joka pystyy vaikuttaa muhun.
Nää mimmit on kieroi, jätkät on sikoi,
mutku meis kaikis on vikoi.
Ni mä laitoin kaiken likoo, et saisin huomioo,
mut mun sydän meni sen takii kuolioo.
Olin valmiin muuttaa Kuopioo, kuuletsä?
Täst kipinäst sytyttää nuotioo.
Luuletsä, et mä oon joku pohjaton kaivo?
Vannot mulle rakkauttas, mut oot jonku muun vaimo.
Oo mulle rehellinen, oo mulle aito,
ni sust ei tuu mun edellinen, vaan sust tulee ainoo,
joka pystyy nää liekit sytyttää.
Saa tän nuoren sydämen viel tykyttää.


Vaik se juttu mikä meillä oli kuoli jo
ja vaik se suhde muistutti kuoleman tuomioo.
En silti vaihtas mitää, en sekuntiikaa.
En rakkaut, en seksii, en romantiikkaa.
Ei auta enää puhuminen, mä oon surullinen.
Kun luulin et sä haluut, et mä kannan sun sukunimee.
Mut sanat mitä sanot, halkasee mut kahtii.
Saa mun pumpun lyömää samaa aikaa, eri tahtii.
Vaik tähä kaikkee tottuu, jos tarpeeks kaua venaa, ni tää kaikki loppuu.
Ehkä mä ansaitsen tän, enkä parempaa.
Ulospäin te näätte vaan mun tekohymyn kameraan.
En juokse karkuun, en muutu mikskää.
Oon eritaval hyvä ja tällast sä et löydä mistää.
Tää oli tarina siit, miten mut jätettiin.
ps. I love you & näkemiin.