Just close your eyes and pretend it's all a bad dream, that's how I get by.

pelkää en, siedän sitä, tiedän sen. mutta, kun katson sua, mä olen tyttö hiljainen. tahdon sinut vällyihini nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan. kipua... mä oon seilannu merten toisel puolel. mitä tulee vihaan, nähny miten toinen kuolee. nähny syövän elämää syövän, nähny väkivaltaa ja miehen naista lyövän. mä oon istunu vieres, tuntenu sen paskan. sun katseesta näkee, et sä oot kulkenu sen matkan. eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus. sano mitä varot, varo mitä sanot. no sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot. enkä purkaa näit ikin enää kellekkään, vaik mun on melkein mahdoton hengittää. olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena.
sun päätös on, onks se taivas vai tuonela. mut tiedän, et se tulee vastaan vielä, ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä. mua pelottaa, ja haluun parkuu. oon elossa, mut haluun juosta karkuun, mun sielua, vaik mä kunnioitan omaani. katon omil silmil, enkä raamatun tai koraanin. elää omien sääntöjen mukaan. mun ja mun uskonnon väliin tuu kukaan, se on aitoo, ainaki mun pään sisäl. sä kuljet vuosii laput silmil, ni sä et nää mitään. miten maailma sortuu sun jalkojen alta. kumpa tää fucking painajainen ois vaan unta. ei mun kaa olis kylmä ikinä, ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää. kaikki loppuu aikanaan. mä pidän kiin siit ettei kaikkee muut ku pysy paikallaan ja et voin täst ehkä joskus jollekkin kertoo, tää on kuoleman pelkoo. kaikki loppuu aikanaan. ei ainakaan tää, ei ainakaan tää... kipua... kaikki loppuu aikanaan. ei kuolemakaan pidä mua paikallaan. kaikki loppuu aikanaan. ei ainakaan tää, ei ainakaan tää... kipua... kaikki loppuu aikanaan. ei kuolemakaan pidä mua paikallaan.

My best friend is made of gold.

Mä vaa halusin tehä tämmöi blogin Juliasta. Tosi mainstream vissii, true, but i don't care.

Haluun vaa kirjottaa, kui paljo rakastan tätä tyttöö ja et kui kiitolline oon Julialle kaikesta. Siis ihan kaikesta. Se nosti mut sillo talvella ylös ja nytki just puhuttii puhelimes ja se sai mut taas tajuumaa, et stressaan iha turhista asioista ja kaikki on oikeesti hyvin. 

"Don't think too much. You'll create a problem that wasn't even there in the first place."

Julia on kaunis ja paras. Vaik me riidellää, ni me aina sovitaa. Tai itseasias, meijä ei ees tarvii sopia. Tyylii 5 min riitojen jälkee, ollaa aina, niiku mitää ei ois ees tapahtunu. Tän neidin kans mä voin olla just semmone, ku mä oon ja mun ei todellakaan tarvii piilotella mun tunteita, mikä on parasta. Julia kuuntelee mua ja mä kuuntelen aina sitä. Me jaetaa iha kaikki sen kans. Ei mul vissii mitää järkevämpää tähä nyt oo, tein tän, koska Julia oli taas kerran mun tukena ja autto mua tajuu asioita. Enkelini, mä rakastan sua. Kiitos, et oot siinä.