Vaikka kaikki kaunis murtuu, oot aina siellä minne meen. Kaikkeen tottuu ja sydän turtuu, mut mä tahdon vapauteen. Päästä mut pois.

Moi, mitä kuuluu?
Pitkäst aikaa tuntuu silt, et jotai puuttuu.
Sä oot ainoo jolle pystyn puhuu,
sä oot ainoo joka pystyy vaikuttaa muhun.
Nää mimmit on kieroi, jätkät on sikoi,
mutku meis kaikis on vikoi.
Ni mä laitoin kaiken likoo, et saisin huomioo,
mut mun sydän meni sen takii kuolioo.
Olin valmiin muuttaa Kuopioo, kuuletsä?
Täst kipinäst sytyttää nuotioo.
Luuletsä, et mä oon joku pohjaton kaivo?
Vannot mulle rakkauttas, mut oot jonku muun vaimo.
Oo mulle rehellinen, oo mulle aito,
ni sust ei tuu mun edellinen, vaan sust tulee ainoo,
joka pystyy nää liekit sytyttää.
Saa tän nuoren sydämen viel tykyttää.


Vaik se juttu mikä meillä oli kuoli jo
ja vaik se suhde muistutti kuoleman tuomioo.
En silti vaihtas mitää, en sekuntiikaa.
En rakkaut, en seksii, en romantiikkaa.
Ei auta enää puhuminen, mä oon surullinen.
Kun luulin et sä haluut, et mä kannan sun sukunimee.
Mut sanat mitä sanot, halkasee mut kahtii.
Saa mun pumpun lyömää samaa aikaa, eri tahtii.
Vaik tähä kaikkee tottuu, jos tarpeeks kaua venaa, ni tää kaikki loppuu.
Ehkä mä ansaitsen tän, enkä parempaa.
Ulospäin te näätte vaan mun tekohymyn kameraan.
En juokse karkuun, en muutu mikskää.
Oon eritaval hyvä ja tällast sä et löydä mistää.
Tää oli tarina siit, miten mut jätettiin.
ps. I love you & näkemiin.