pelkää en, siedän sitä, tiedän sen.
mutta, kun katson sua, mä olen tyttö hiljainen.
tahdon sinut vällyihini nukkumaan,
ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan.
kipua...
mä oon seilannu merten toisel puolel.
mitä tulee vihaan, nähny miten toinen kuolee.
nähny syövän elämää syövän,
nähny väkivaltaa ja miehen naista lyövän.
mä oon istunu vieres, tuntenu sen paskan.
sun katseesta näkee, et sä oot kulkenu sen matkan.
eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus.
sano mitä varot, varo mitä sanot.
no sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot.
enkä purkaa näit ikin enää kellekkään,
vaik mun on melkein mahdoton hengittää.
olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena.
sun päätös on, onks se taivas vai tuonela.
mut tiedän, et se tulee vastaan vielä,
ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä.
mua pelottaa, ja haluun parkuu.
oon elossa, mut haluun juosta karkuun,
mun sielua, vaik mä kunnioitan omaani.
katon omil silmil, enkä raamatun tai koraanin.
elää omien sääntöjen mukaan.
mun ja mun uskonnon väliin tuu kukaan, se on aitoo,
ainaki mun pään sisäl.
sä kuljet vuosii laput silmil, ni sä et nää mitään.
miten maailma sortuu sun jalkojen alta.
kumpa tää fucking painajainen ois vaan unta.
ei mun kaa olis kylmä ikinä,
ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää.
kaikki loppuu aikanaan.
mä pidän kiin siit ettei kaikkee muut ku pysy paikallaan
ja et voin täst ehkä joskus jollekkin kertoo,
tää on kuoleman pelkoo.
kaikki loppuu aikanaan.
ei ainakaan tää, ei ainakaan tää...
kipua...
kaikki loppuu aikanaan.
ei kuolemakaan pidä mua paikallaan.
kaikki loppuu aikanaan.
ei ainakaan tää, ei ainakaan tää...
kipua...
kaikki loppuu aikanaan.
ei kuolemakaan pidä mua paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti