Tiedätkö sen tunteen, kun millään ei ole enää väliä? Kun olet luopunut toivosta jo aikoja sitten...
Mun päivät menee siihen, et kävelen asemalle, meen töihin ja sit takas kotiin. Mitä mä siellä teen? No, mä nukun... Mul ei oo ollu muuta sen jälkeen ko sä lähit. Ja seki vaa sen takia, et sä olit kaikki. Veit kaiken musta mukanas, mut kyl mä selviin. Ainahan mä selviin. Ei mul oo vaihtoehtoja. Ei mulla koskaan oo.
Vaivun taas uneen ja nään painajaisii susta. Ja niitäki oon nähny tietenki siit lähtien ko lähit. Alussa sä valvotit mua öisin, mut nyt mä oon niin turta, etten voi ko nukkua. Mul ei oo pokkaa tappaa itteeni ja mul ei oo muuta nyt ko uni. Yhes biisissä sanotaan, et uni on kuoleman serkku. Mä elän sit kai jotai elämän ja kuoleman välistä elämää. Tai onks elämä ees mukana täs pelis enää?
Herään taas siihen, et luulen sun olevan mun vieressä. Et kuitenkaa oo siinä, taaskaan. Vaivun takas uniini. Kun mä herään uudelleen, ymmärrän etten jaksa enää. Laitan ulkovaatteet ja suuntaan sillalle. Joo, sille samalle helvetin sillalle, missä ennenki oon ollu. Juoksen.
Pääsen sillalle ja nään sut. Mitä helvettiä sä täällä teet? Moikkaan sua hiljaa, vaikka oikeesti haluisin juosta sun syliin. Sä meet sillan toiselle puolelle ja mä toiselle. Hypätään samaan aikaan...
Herään... Olin kävelly unissani? Kuka siis oikeasti kuoli? Yritän herätä, mutta se ei onnistu...
Ja mua ei ollut...
Ketä ajattelit?
@Tiia kirjotin tän kännissä :DD mut kiitos :)
VastaaPoista