tiistai 3. tammikuuta 2012

Mä tunnen niskassa maailman paineen. Kuka uskaltaa olla erilainen?

Mitä sult odotetaan, ja kuka odottaa
Kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa
Ku täällä varmaa ei oo muu ku kuolema
Ja aarteet matkal ripoteltu harvaan
Ois aina parempi tietää ku arvaa
Mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan
On vaikee opiskella, jos ei kiinnosta
Vaikee hymyillä, jos mikää ei innosta
Tähdätää siihen et saataisii kiitosta

Entä jos en ookkaan varma vielä
Valmis, rauhoittumaan
En osaa seistä paikoillaan
Entä jos en ookkaan sillä tiellä
Enkä kulje suuntaan
Jota multa odotetaan
Entä jos en ookkaan varma vielä
Valmis, rauhoittumaan
On helppoo olla irrallaan
Tää on kuin viidakko, en oo varma jaksanko
Mut tiedän et mun on pakko
Nuku vaan, maailma ei katoa, se muuttuu
Uskallatko katsoa?

Oot ehkä saattanut huomata
Et aina kun maailma muuttuu on suunta huonompaan
Siltä tuntuu, todista se valheeks.


Päivä kerrallaan, sitä koittaa pärjätä omillaan
En anna periks, huolimatta esteest
Tänään en huoli, mä tartun hetkeen
Vaikka tääl on paljon pahaa ja vaaraa
On vaan jatkettava, mun on jaksettava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti